Kaupoissa ja sisustusblogeissa näkyy nykyään paljon koristekurpitsoja, jotka eivät välttämättä ole niitä ihan perinteisen oranssin värisiä. Siitä tämä omakin väripaletti näissä lähti. Näitä kannattaa tehdä melko paksuista langoista, ettei mene ikä ja terveys näitä värkätessä.
Kannaksi tällä kertaa napsaisin oksanpalasia virkattujen varsien sijaan. Näistä tuli aika hauskoja.
Jos haluat itse tehdä vastaavia, tässä sinulle suurpiirteiset ohjeet.
Kuten sanoin jo aiemmin, paksuhko lanka on hyvä vaihtoehto ja mielellään hieman löyhäkierteisempi. Silloin kurpitsasta ei tule niin jäykkä ja se on helpommin muotoiltavissa. Virkkuukoukuksi kannattaa valita kuitenkin langan vyötteessä ilmoitettua hieman pienempi koukku, jotta pinnasta tulee kuitenkin sen verran tiivis, ettei täytevanu paista valmiista kurpitsasta läpi.
Kurpitsa syntyy virkkaamalla suorakaiteen muotoinen kaitale. Mitä leveämpi kaitale, sitä korkeampi kurpitsa syntyy ja mitä pidempi kaitale, sitä leveämpi kurpitsa syntyy. Itse tein muutamia eri kokoisia eri langoista, kivan asetelman muodostamiseksi. Esimerkkikuvissa on tekeillä ihan pikkuinen kurpitsa. Koukkuna esimerkissä on 3 mm:n virkkuukoukku. Lanka on Lamana ICA (koukkusuositus sille oli alkaen 3,5 mm) ja siitä persikan sävy.
Suorakaide aloitetaan ketjusilmukoilla, tässä tein 14 kjs. Toiseen silmukkaan koukulta tein kiinteän silmukan ja samoin tein kiinteää silmukkaa koko loppurivin (13 ks). Riviä kääntäessä tein aina yhden ketjusilmukan. Hyvä vinkki on laskea silmukat koko rivillä, niin ei tule mokia. Itselläni on ainakin taipumus tehdä suorakulmasta suunnikas, jos en ole tarkkana.
Toinen rivi tehdään kiinteillä silmukoilla normaaliin tapaan. Muista ketjusilmukka aina kääntäessäsi puolta! Kolmannella rivillä tehdäänkin sitten kiinteät silmukat vain edellisen kerroksen silmukoiden takareunoihin. Tästä eteenpäin tee joka toisella rivillä normaalisti edellisen kerroksen silmukoiden molempien reunojen läpi ja joka toisella kiinteät silmukat vain takareunoihin. Takareunatemppu tehdään siis aina samalla puolella työtä. Kaistaleeseen syntyy näin raitamainen pinta.
Kun olet tyytyväinen kaisteleesi pituuteen, virkkaa tai ompele sen aloitus- ja lopetuspäät yhteen. Kaisteleesta tehdään siis putken näköinen. Mieti ensin, kumpi puoli pintaa on sinulle se kurpitsan ulkopinta. Itse tykkään enemmän pinnasta, jossa ei näy takareunoihin virkkaamisesta syntyvää selvää raitaa. Näin ollen pidän sen (itselleni nurjan) puolen ylöspäin, kun virkkaan kaistaleestani putken. (Katso kuva alla.)
Tämän jälkeen tarvitaan neulaa ja langanpää. Pujotellaan työhön jäänyt langanpää, tai uusi langanpätkä, putken toisen reunan ympäri löyhästi, lopuksi kiristäen reuna kiinni kurpitsan ylä- tai alapääksi. Itse päättelen langan tässä välissä. (Katso kuvat alla)
Kurpitsa pitää nyt täyttää*. Tunnustele, miten täyteen haluat kurpitsan. Jonkin verran voi kurpitsan muotoon ja leveyteen vaikuttaa täyttövanun määrällä. Täytön jälkeen toinenkin reuna kurotaan neulalla ja uudella langanpätkällä sumppuun. (Katso kuva alla.)
*Normaalisti käytän maissikuituvanua (jota olen tilannut Etsyn kautta), mutta saatavuusvaikeuksien takia olen joutunut etsimään vaihtoehtoista vanua. En tykkää polyesterivanusta monestakaan syystä. Siksipä ilahduin kun löysin Hobby Pointista ison paketin puuvillavanua, joka on erilaista koostumukseltaan kuin kosmetiikassa käytettävä. Tuntuma on aika sama kuin polyestervanussa.
Sitten vain tikku varreksi ja tadaa! Kurpitsa on valmis. Alla olevassa kuvassa tehty minikurpitsa on noin 4,5 cm korkea, halkaisijaltaan se on noin 5,5 cm.
Pidä hauskaa kurpitsojen kanssa tänä syksynä! Jätä myös kommentti, etenkin jos ohjeesta oli sinulle iloa!
